12 viikkoa reissussa on opettanut paljon. Paljon upeita ihmisiä, kulttuureita ja paikkoja. Erilaista suhtautumista asioihin, turhien ennakkoluulojen karistamista. Paljon hyvää ruokaa, hurjasti naurua ja hauskoja hetkiä. Mihinkään ei kerkeä kyllästyä - joka päivä on erilainen. Sitä haluaa vaan nauttia niistä hetkistä tässä ja nyt. Päivän vaikein kohta on yrittää päättää mitä söisi. Kuulostaa aika rankalta, eikös?
Mietin usein kuinka onnekas olen, josta yksi suuri osa on perhe. Perhettä ja sukua ei voi valita, mutta onneksi mulle sattui kohdalle kaikista paras.
Tottakai täällä on välillä ikävä kaikkia. Mutta ei tällä tavalla. Aina on kiire seuraavan paikkaan, ja tietää että kyllä kohta on jo ensi kesä ja nähdään. Tänään ei ole tuntunut yhtään joululta. Tänään olen ensimmäistä kertaa maannut sängyssä ja itkenyt. Skypettänyt reippaasti koko suvulle, sen jälkeen taas katsonut haikeana kuvia.
Toivottavasti ruoka on yhtä hyvää kun aina ennenkin. Toivottavasti sanoin kaikille terveisiä, ja tiedätte että haluisin olla siellä.
Meillä on ollut superhauskaa. Ollaan ruskettuneita. Täällä on lämmin. Ihmiset on ihania. Oltiin vesipuistossa. Ollaan juhlittu Sallin synttäreitä kaksi päivää.
Mutta, silti tänään tuntui tältä. Pahalta.
Huomenna varaillaan vähän lentoja ja tehdään suunnitelmaa. Hymyilyttää varmasti.
