Ikävä teitä

42 päivää poissa Suomesta. Poissa kaiken tutun ja turvallisen luota. 

Viime viikkoina hiipi pieni ikävä kaikkea. Tuli ikävä sitä, että joku tietää kuka oon. On ihana tavata uusia ihmisiä, mutta kun ihmiset vaihtuvat (jopa) muutaman päivän välein, ei kerkeä kauhean syvällisesti tutustua. Tuli ikävä sitä, että voi mennä mummolaan ja syödä lettuja. Ikävä sitä, että ymmärtää kaiken mitä sanotaan, ja osaa aina vastata oikeilla sanoilla. Ikävä sitä, että tietää tarkalleen, mitä töissä pitää tehdä. Ikävä sitä, että voi kulkea autolla töihin, eikä tarvitse miettiä onko juna taas peruttu. Ikävä kaikkia rakkaita. 

Tein albumin, jonne siirsin parisataa kuvaa, joita voin katsella helposti kun tulee ikävä. 

Pienen ikävästä huolimatta mieli on superhyvä ja iloinen. Ollaan päästy hirveistä hostelleista eroon, ja nyt ollaan Wake Up hostellissa, joka on ihan huippuhyvä. 

Työ on ollut kiva. Aamu alkaa muffinssien paistamisella, kakkujen leikkaamisella ja hedelmäsalaatin pilkkomisella. Päivä erilaisten ruokien ja leivonnaisten kimpussa menee nopeasti. Herätys soi aamulla 4:30, jotta kerkeää klo 5 lähtevään junaan. Työt alkaa klo 6, ja jatkuu kunnes hommat on tehty. Normaalisti 10-11h aloittamisen jälkeen. 

Huono puoli on se, että ollaan niin vähän aikaa, että nyt on palkattu jo uudet joita koulutetaan meidän tilalle. Eli aika paljon vapaa-aikaa, mutta en valita ollenkaan. Aluksi meille oli 60h viikossa, mutta nyt työt on melkein taputeltu. Sallilla on vuoro tai kaksi viikossa, meikä voi keskittyä olennaiseen.  

Oikeastaan tuntuu niiiin hyvältä olla edes päivä tekemättä mitään. Nukkua pitkään, syödä aamupala lähikahvilassa, miettiä jaksaisiko harjata tukan. 

Vaikka vihaan myöntää, niin kyllä mulla Suomessa on aika rutiinit mihin olen tottunut. Tykkään siitä että voin aikatauluttaa elämäni. Tiedän millon olen töissä, nään kavereita, rullaluistelen ja menen perhedinnerille. Täällä ollessa on täytynyt luopua rutiineista ja elää enemmän hetkessä. Tällähetkellä se on tarkoittanut aika paljon ulkona käymistä. 

Kulunut kuukausi on ehdottomasti ollut kyllä time of my life, eli kaikki hyvin täällä! 

Janika XX 

Milloin levätään?

Heippa!

Olen alkanut tasaiseen tahtiin vierottautua puhelimesta. Tuntuu hieman vaikealta saada kirjoitettua tänne, enkä oikein tiedä edes miksi. Kokoajan on niin kiire jokaiseen paikkaan, eikä muka kerkeä. Tuntuu myös jollain tavalla velvollisuudelta. En tiedä. Selittelyt sikseen ja asiaan. 

Ensimmäinen viikko meni silmänräpäyksessä. Meillä oli oma ihana 2-hengen huone Wake up hostellissa. Löytyi siistit ja viihtyisät yleiset tilat, mukavia ihmisiä. Hostellin yhteydessä varteenotettava ja edullinen Sidebar. Viini 5$ oli vain yhden hissimatkan päässä. 

Sitten asiat alkoivat hieman muuttua. Vaihdoimme toiseen hostelliin, joka oli huomattavasti edullisempi. Kahden hengen siisti huone vaihtui kymmenen hengen.....noh sanotaanko vaikka että läävään. Ero on suuri. Toisena yönä yksi känniläinen aiheutti välikohtauksen, jonka takia koko huone oli hereillä noin klo 4 aamulla. 

Keskiviikkona heräsimme kukonlaulun aikaan ja hyppäsimme pienen bussin kyytiin, joka lähti ajamaan pois kaupungista. Alle parin tunnin päästä keskustasta saavuimme meidän päivän kohteeseen: Blue mountains. Päivä oli upea ja uuvuttava, käveltiin erilaisia maisemareittejä ja välillä taas hypättiin bussin kyytiin. 15km kävelyä ja miljoona porrasta myöhemmin:

Kuvat eivät anna oikeutta, paikka oli aivan upea. 

Meillä oli muuten jo työpaikka puoliksi hollilla kun olimme Bangkokissa. Se varmistui tällä viikolla, ja tänään aamulla aloitin työt. Ihanalla Mosmanin alueella sijaitseva ns terveyskahvila ja me siellä kokkeina! Virallinen nimi taitaa olla "prep chef" eli ei tehdä tilausruokia, mutta kaikkea muuta kylläkin. Salli aloittaa maanantaina samassa paikassa. 

Tänään tein salaatteja, kastikkeita, keksejä (terveellisiä... ;D) ja kaikkea mahdollista. Työympäristö oli kiireinen, mutta kaikki olivat mukavia ja työ hauskaa.

Tässä kuva matkalta töihin

Nyt nukkumaan! 

Still alive

"Yritä sitten muistaa päivitellä sitä blogia!"

..nyt ymmärrän mistä on kyse. 

Huomenna starttaa neljäs päivä Australiassa, ja kaikki vaikuttaa hyvältä. Käytännön asiat, veronumerot, pankkitilit jne oli hoidettu jo heti seuraavana päivänä. 

Vielä ei ole ollut ihan lomailun makua, tukka putkella kierrelty ympäriinsä, kävelyä on iPhonen sovelluksen mukaan kertynyt 10-16km/päivässä. Hyvät lenkkarit eivät olleet siis huono idea ollenkaan. 

Saatte ihan asiaa, kunhan tästä vähän rauhoitutaan. Tänään tehtiin päätös jäädä vielä jäädä Sydneyyn hetkeksi, majoitus löytyy 25.10 asti. Seuraava määränpää on tarkan harkinnan alla, poiketaanko alkuperäisestä reitistä hieman, vai lähdetäänkö suunnitellusti itä-rannikkoa ylöspäin. Se jää nähtäväksi. 

 

Ainiin. Ihmiset on täällä juuri niin ihania, kun kaikki on hehkuttanut. Ihanaa, kun joku on yhtä innokas puhumaan, kun itse. 😅😂

Terkkuja kaikille! 😘

First stop: Bangkok

Lähtöpäivä.. Jännittää, innostuttaa ja pelottaa. Kaikki on pakattu ja odotellaan kyytiä kentälle. Toivottavasti ainakin passi ja muut asiakirjat olis tallella. Mites toi rinkan paino, mahtuisiko sinne vielä yksi paita? Vai kahdet alushousut lisää? Mutta jaksanko mä sitten kantaa sitä? Eiii, sittenkin yhdet shortsit pois! 

Rinkka tavaroineen painoi lopulta ainoastaan 8,5kg, josta olen kyllä erityisen ylpeä. Voin avata repun sisältöä vähän myöhemmin, voitte arvuutella sitten kuinka pärjään niillä. 

Tämä oli elämäni pisin lento, mutta se hujahti kyllä yllättävän kivuttomasti. Suurin osa ajasta saatiin molemmat nukuttua, nyt sinnitellään hereillä iltaan.  

Ei sitä vieläkään oikein käsitä, vaikka ollaan jo puolessa välissä. Kaksi yötä siis Bangkokissa, ennen kuin jatkamme varsinaiseen määränpäähän Australiaan. Hotelli vaikuttaa oikein hyvältä ainakin vielä käytävällä istuskellessa, kohta saadaan huone. 

Tämän selkeämpää tekstiä en pysty tällä hetkellä tuottamaan, parempi tuuri ensi kerralla.